SARA // HOUSEFIVE

Jumppa-kuulumiset.

23.8.2017
Tai kuulumattomuudet just nyt. Tähän on kuitenkin tulossa tuota pikaa muutos! Nimittäin tässähän on nyt käynyt niin, että juuri ennen Suomi-lomaa tein taas Kayla-jumpat loppuun (yhteensä 4 vkoa pre-trainingia ja sit sen 12 viikon ohjelman) ja ehdin jo aloitella uutta kierrosta. Olin ajatellut, että Suomessa tekisin niin paljon kuin mahdollista, vaikka vanhempieni luota ei oikein tarpeeksi painavia painoja löydykkään. En ollut ottanut huomioon, että tietenkin tunnollisena tyttönä tuli heti loman alusta asti kipeäksi, heh :D 

Flunssa/keuhkoputkentulehdus/mikälie kestikin sitten ihan tänne Irlantiin asti ja vasta nyt pikkuhiljaa on sellainen olo, että olen ns. täydessä iskussa. Nyt tässä vielä nämä lomapäivät vähän haitanneet kuvioita, mutta motivaatio alkaa liikkumaan on enemmän kuin huipussaan.

Kerrompa miksi; 

no siksi, että heti kun mulle tulee tällainen liikkumaton kausi musta tuntuu, että mun koko kehonkuva ja elämänasenne laskee ihan nolliin! Vaikka painan nyt about saman verran, kun liikkumattoman kauden alkaessa, tuntuu olo omassa kropassa epämukavalta ja väsähtäneeltä. 

Mulla on ikävä tätä pirteyttä ja voimakasta oloa:

 Ihan samankokoiset vaatteet mahtuu nyt, vaikka tietysti lihasvoimaa varmasti vähän tässä hävinnyt (buu), mutta tuollaista iloista hymyä ei ole naamalta löytynyt viikkoihin! On ihan uskomatonta miten niin pienellä, kuin 30minuutin jumpalla 3 kertaa viikossa, on mieleen iso vaikutus.

Mun on myös paljon helpompi tietenkin syödä täyspainoisesti, säännöllisesti ja terveellisesti, kun se tukee liikuntasuorituksia.

Ajatukset tähän postaukseen tuli, kun aamuteen lomassa luin tätä artikkelia. Sarvas toteaa "Se, että sä muutat sun ulkonäköä, muuttaa vain sun ulkonäköä." Ja mä jäin kovasti tuota miettimään. 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä Vaakakapina on hyvällä asialla, mutta tuota lausetta en ihan omalla kohdallani ainakaan allekirjoita. Lähdin nimittäin näihin jumppajuttuihin alunperin sillä ajatuksella, että haluan kiinteytyä ja laihtua. Olin kyllästynyt olemaan ylipainoinen, mitä olin ollut lähes koko aikuiselämäni. Jumppailujen myötä huomasin, että se hehku ja itsevarmuus, mikä itsestä huolehtimisesta tuli, oli jokaisen hikipisaran arvoista. MUTTA se, kun ulkonäkö muuttui, muutti paljon muutakin.

Huomasin, että en enää kuluttanut turhaa energiaa habitukseni miettimiseen, koska aloin olemaan aika tyytyväinen just tällaisena. Istahdin tuoliin miettimättä vatsamakkaroita tai vetäisin shortsit jalkaan kesäkuumalla; kävelin kenties pari senttiä pidempänä, koska en yrittänyt enää piilotella itseäni. Se paremman itsetunnon tuoma positiivisuus oli pitkälti ulkoisten muutosten tuomaa, sillä muutenhan olen ihan tämä sama Sara, kuka aina ennenkin. Okei, ehkä vähän pitkäpinnaisempi, kun pääsen oikein hikoilemaan tasaisin väliajoin ;) Mutta siis kohonneesta itsetunnosta laihtumisen myötä vapautui energiaa ja tilaa muille asioille elämässä - saakohan kukaan tästä ajatuksesta nyt kiinni?

Voisin siis sanoa omalta kohdaltani, että se, että sä muutat sun ulkonäköä, muuttaa mahdollisesti myös paljon muuta sun elämässä paljon positiivisemmaksi. Välillä pahoittelen, että miksi en tehnyt tätä elämäntapamuutosta jo paljon aikaisemmin? Mutta sitten taas uskon syvästi, että kaikki tapahtuu elämässä just niinkuin on tarkoitus. Ehkä mä sitten olin nyt kypsä tälle asialle? Ehkä olisin voinut aikaisemmin laihtua saman verran ja lihoa ne sitten takaisin, koska pää ei ollut valmis? Koska lopulta, vaikka tässä onkin reilun kuukauden liikkumaton ja huonompi kausi syömistenkin suhteen, olen silti aktiivisesti tehnyt töitä jo miltei pari vuotta paremman kunnon ja terveyden eteen. 

Anyhow, nyt ole kuitenkin siinä pisteessä, että kroppaa pitää päästä liikuttamaan ja kalenteri kädessä meinaan merkata itselleni pari viikon jumpat ylös niin, että homma lähtee taas rullaamaan. Noi kotitreenit on todellakin mulle se paras tapa tehdä lihaskuntoa, koska tämä arki on ihan tarpeeksi hektistä muutenkin, että tästä lähtisin sitten vielä vartavasten kuntosalille huhkimaan. Ihanaa sekin olisi kyllä, mutta ei meidän kylillä ole mitään lapsiparkkeja ja tuossa eteisessä löytyy just sopivasti tilaa, että voin puristaa sopivaan väliin omat jumputukseni :)

Alkaako teillä liikuntaharrastuksia nyt syksyn myötä ja miten ihmeessä te mahdutatte liikunnan osaksi arkea? (pliis mahduttakaa, koska se auttaa niin paljon paremmin jaksamaan näitä ruuhkavuosia!)

Vähän taas parempi koti.

22.8.2017
Muistanette varmaan, että olen kertonut kuinka erilaisilla kodinlaittamisasioilla tuppaa täällä Irlannissa kestää ja kestää. Viimeisen pari päivän aikana ollaan kuitenkin saatu paljon aikaan taas voi esteettinen silmä hiukan paremmin :)

Jos mä oikein pinnistän, voin kuvitella ettei meillä koko punaista mattoa tuola olohuoneessa olekkaan ;) Ei sentään; Ikeasta raahattu matto toi toivotun laiset raamit olohuoneelle ja tuola on jo ihan kiva vähän oleskelakkin. Työnsarkaa riittäisi toki vieläkin, kun tuo pyöreä pöytä ja tietokonepöytä täytyy ehdottomasti maalata uudelleen ja uusia tyynynpäällisiä oli ajatellut ommella. Mun ompelukone valitettavasti meni tässä jokuaika sitten rikki eli täytynee naapureilta kysellä olisiko jollakulla lainata sellaista hetkeksi. Täällä ei kuulemma mailla eikä halmeilla ole ompelukonekorjaajia - oikea malliesimerkki, miksi hommat ei vain rullaa hetkessä :)

Viherkasveja nappasin kauppareissulla muutaman uuden (tässä alemmassa kuvassa näkyvät) ja ne heti tuo kyllä lisää kodikkuutta :) Olivat valmiiksi jo purkeissa, kun en ole noita edellisiäkään saanut istutettua kunnon ruukkuihin, heh! 

Sohvan taakse kaavailin alunperin jotain isompaa huonekasvia, mutta sitten totesin, että ei ei ei missään tapauksessa multaa lasten ja koiran ulottuville :D

Kivoin juttu mitä olen odottanut jo kuukausikaupalla, tapahtui eilen (ja ig storiesin puolella tästä olikin video). Nimittäin toi meidän takapihan seinä ja kivetys maassa oven edessä ja talon ympärillä oli ihan sellaisessa mustan vihreässä niljassa ja sammaleessa. Epäilen ettei asialle oltu tehty mitään vuosiin ja siksi kaavailinkin peseväni ne painepesurilla. Ainut vaan, että sellaistahan meillä ei ollut ja en oikein uutena tyyppinä täällä tiennyt mistä sellaisen vuokrata. omankin masiinan ostamista jo pohdittiin, kunnes eräs ystävällinen naapuri tajosi omaansa lainaksi! 

Sit piti vielä sen verran odotella, että Liamilla oli vapaapäivä ja hän ryhtyikin eilen hommiin. Tuolta kukkapenkin reunalta vähän näkee sen alkuperäisen vallitsevan tilanteen, vaikka yläreuna aitaa oli ihan melkein pikimusta. Lähtötilanne oli siis erittäin karu ja ei tämä nyt mikään ihanuus vieläkään ole, mutta noin sata triljoona kertaa parempi. Putsailin tuota kukkapenkkiäkin vähän kaiken maailman rehottavista ja siis mullahan on ihan vasta nämä kotipuutarhan hoidon opinnot alussa. Tekevälle sattuu ja nyt jo tiedän monesta paljon enemmän, mutta kokeilun ja erehdyksen kautta tässä taidetaan edetä :) Oliivipuu sentään on pysynyt hengissä jo kolmatta vuotta!

Ihan tähän liukuoven eteen kaavailen puista patiota, mihin mun insinööri-taidot ei ihan taivu, mutta ehkäpä isäni tekee meille heidän ensi visiitillään piirustukset, kun äkkiäkös tuohon sellaisen 2m x 2m laudoituksen tekee :) Se toisi kivasti vähän ryhtiä tuohon pihamaahan ja samanlainen patio olisi ihana myös takapihan perukoille, mihin paistaa aurinko melkein koko päivän. Sinne voisi sitten paremmille säille hankkia vaikka pari kansituolia ja talvella sinne saisi vaikka muutaman ison lyhdyn maahan tai isoja ruukkuja. Ainahan mulla näitä suunnitelmia löytyy :)

Mut nyt vain tällainen pikamoi ja Liam tuli just hänen parin tunnin tauolle. Mun on rynnättävä ulkoiluttamaan koiraa ja hänet ajattelin nakittaa vaihtamaan muutaman verhotangon vaijereihin. Kaikki hetket käytetään hyväksi :D

Kivaa alkuviikkoa teille!


Mitä neuloin tänä kesänä osa 1.

20.8.2017
Kun maailma on välillä kova ja ahdistava, on parasta sukeltaa hetkeksi pois pehmoisten lankojen ja neuleiden maailmaan vai mitä? Neulominen on samalla niin terapeuttista, kuin palkitsevaakin - työtulos syntyy ja rakentuu silmukka silmukalta. 

En ole mikään maailman paras neuloja, käsialani on aika löysää ja välillä tulen ihan hulluksi neuleohjeiden kanssa, kun en - vain - tajua, mutta sitten kun jossain klikkaa ja pääsenkin purkamisten jälkeen eteenpäin, se vasta onkin voitonriemuinen hetki :)

Tällä hetkellä laatikossa odotaa mitä ihanin ja pehmoisin vaaleanharmaa Dropsin Air baby alpaca & merino wool-mix sitä täydellistä neuleohjetta, mistä kutoa itselleni raglanhihainen perusneule. 

Sitä ohjetta etsiskellessä olen toki kutonut muutamat jutut tarpeeseen Elsille, mitkä ajattelin nyt omina postauksinaan esitellä täällä blogissa :) Ensimmäisenä on tämä Paelas.com Softis jakke.

Periaatteessa simppelin neuletakin juju on nuo palmikoinnit ja vaikka ohjeessa kehotettiin käyttämään ohkaisempaa alpacaa taikka merinoa, minä kudoin tämän ihan tarkoituksella isommilla puikoilla paksummasta Hjerte garnin Incawool-langasta. Halusin, että neuletakista tulee enemmän jakkumainen. Myöskin ohjeessa neuvotaan jättämään hihat ja helma ns. 3/4-pituseksi, mutta kudoin ne täyspitkiksi, että takkia voi vielä käyttää ainakin ensi kesänä ja jopa ehkä senkin jälkeen, just kropattuna versiona.

(Elsin mekko second hand H&M, sukat ikivanhat Mini dressing)

Mä niin tykkään tällaisista vähän rosoisista itseneulotuista jutuista keveiden kesämekkojen kaverina, mutta vähän neulomisinnostusta toppuuttelen, koska eihän näitä erilaisia neuleita nyt ihan kamalasti tarvita, vaikka ihania ovatkin. Tuolta Paelasista voisin neuloa melkein kaiken!

Ohjeet englanniksi ovat melko selkeitä, mutta nyt luulen, että palmikoiden yhdessä vaiheessa oli saatunut joku käännöskukkanen, koska yhdessä kavennusrivissä ei ollut sitten mitään järkeä. Tuskastuttavasti purkasin ja neuloin varmaan sata kertaa, tiirasin instagramista #softisjakke tägäiltyjä kuvia ja lopulta sitten vain neuloin vähän oman pääni mukaan tuon rivin ja onneksi se tuolla palmikon alapäässä vähän hukkuu itseensä ja yleisilme on kuitenkin onnistunut.

Tämän neulomiseen meni mulla varmaan parisen viikkoa, joskaan en ehtinyt hirmuisen täyspainoisesti keskittymään työhön, kun oli samoja aikoja, kun aloitin nuo lastenhoitohommat. Tykkään kyllä, kun neuletyön kanssa pääseen oikeiin hyvään vireeseen ja en malttaisi sitä edes hetkeksikään laskea käsistäni :)

Itseasiassa tykkään hirmuisesti neuloa juuri kesällä, kun omat lapset leikkii pihalla. Siinä on helppo samalla pitää heitä silmällä ja nautiskella auringosta. Ja onpahan sitten syksyyn mennessä lämmintä päälle :) Toisaalta syksyllä kutomisessa on myös se oma hohtonsa ja tunnelmansa. Elisa kertoi jo alottaneensa syysneulonnat, onko sielä lukijoissa muita, ketkä innostuvat neulomisesta ilmojen kylmetessä?

Vitsit tulipas tässä vastaan nämä kuvat viimevuodelta ja kamala ikävä tuonne Connemaran rannoille <3 Ja kuinka pieni ja palleroinen Elsi oli! Tekisi ihan hirmuisesti mieli leikata hänelle taas otsatukka, mitä ollaan kyllä nyt jo aika kauan kasvateltu pois. Tytöllä ei itsellä ole vissiin mitään mielipidettä asiaan, mutta sen takia tässä kasvateltiin, kun nuo hiukset menevät niin kovin kikkaraksi kosteudesta. Otsis kyllä sopii hänelle niiiin hyvin. 

Mutta nyt voikaa hyvin ja nautinnollista sunnuntaita <3 Vaikka maailman pahuudet varmasti painavat meidän kaikkien sydäntä, yritetään pysyä valoisalla puolella ja arvostaa näitä kaikki elämän pieniä suuria kauniita asioita jookos <3